Ampujat aseettomia mediasodassa, Hemmo Päiveröinen

Ampujat aseettomia mediasodassa, Hemmo Päiveröinen

Johdanto

Ampumaharrastus on ollut tapetilla viimeisen 5 vuoden aikana enemmän kuin koskaan aiemmin. Milloin ovat puhuneet poliitikot, milloin eri alojen ammattilaiset ja joskus on kuultu jopa alaan liittyviä ammattilaisiakin. Yhteistä näillä keskusteluilla on se, että jokaisessa tapauksessa olemme nousseet esille negatiivisen tapahtuman yhteydessä. Joissain tapauksissa olemme onnistuneet saavuttamaan “torjuntavoiton”, mutta kuinka paljon siitä on oikeasti ollut hyötyä lajimme tulevaisuudelle?

Ammuntaharrastus on valitettavasti saanut ympärillään tietynlaisen salaperäisyyden peitteen, joka on saanut oman mausteensa viime vuosina käydystä julkisesta keskustelusta. Ammuntaa ei nähdä potentiaalisena harrastusvaihtoehtona vaan pikemminkin jonain mystisenä, vaikkakin mahdollisesti kiehtovana, asiana. Mistä tämä sitten johtuu, että meitä ei rinnasteta esimerkiksi kamppailulajien, golfin, keilauksen tai muun vastaavan lajin kanssa potentiaaliseksi uudeksi mielenkiintoiseksi harrastukseksi.

Henkilökohtaisesti uskon sen johtuvan siitä miltä harrastuksemme näyttää ulospäin. Vaikka lajimme olisi kuinka houkutteleva ja hieno laji tahansa niin jos sen houkuttelevuus ei näy ampumaratojen ulkopuolella niin se ei auta meitä saamaan yhtään uutta harrastajaa. Vai milloin viimeksi olet nähnyt jonkun “shoppailemassa ja kattelemassa” ampumaradalla?

Toiminnan aika on nyt!

Viimeistään nyt on aika jokaisen lajimme säilymisestä välittävän harrastajan, jaoston, seuran ja etenkin liiton ryhtyä aktiiviseen harrastajahankintaan! Emme voi vain odottaa uusien harrastajien tulevan meidän luoksemme vaan meidän on noustava tuliasemistamme ja mentävä potentiaalisten harrastajien luokse. Olen koonnut tähän artikkeliin viisi tärkeintä osa-aluetta, joissa jokaisella alamme toimijalla on parannettavaa.

Kotisivut

Nykyaikainen harrastaja etsii harrastuksena internetin avulla. Hän tekee “ostopäätöksensä” hyvin nopeasti toimijan kotisivujen perusteella. Kuinka monen suomalaisen ampumaseuran sivut oikeasti ovat ajantasalla, näyttävät hyviltä, sisältävät selkeät näin pääset mukaan -ohjeet, muuta kiinnostavaa sisältöä (informatiiviset kuvat yms.) sekä ajantaisaiset yhteystiedot?

Sosiaalinen media

Harrastajahankinta on paljon muuta kuin yksisuuntainen “kysy niin me vastaamme” -tie. Lajiamme kohdanneen negatiivisen valtavan medianäkyvyyden vuoksi emme voi olettaa, että uudet harrastajat osaisivat etsiä meidät vaan meidän tulee lähestyä heitä. Ja siihen paras väline on ehdottomasti ns. ahdettu puskaradio eli sosiaalinen media. Facebook kumppaneineen tarjoaa meille mahdollisuuden levittää nopeasti ja tehokkasti tietoa toiminnastamme, tapahtumista, kursseista yms. Lisäksi pystymme herättämään kiinnostusta kuvilla ja muulla multimedialla. Sosiaalisen median välityksellä yksittäinen harrastaja tavoittaa koko verkostonsa yhdellä napin painalluksella ja pystyy näin jakamaan lajimme ilosanomaa tehokkaammin kuin koskaan aiemmin.

Keskustelupalstat

Yleisesti ottaen keskustelupalstoilla ihmisten mielipiteisiin vaikuttaminen on lähes mahdotonta. Ainoa merkittävä vaikutus keskustelupalstoilla kirjoittelulla on siihen mielikuvaan, jonka kanssaihmiset ammunnan harrastajista muodostavat. Tähän vaikuttaa jopa enemmän se kuinka me siellä esiinnymme, ei niinkään itse viestittävä sisältö. Siksi on jokaisen yksittäisen harrastajan vastuulla olla kirjoittamatta asiattomia kiihkokirjoituksia, jotka vain ja ainoastaan huonontavat mielikuvia lajimme edustajista.

Tapahtumat

Tähän saakka hyvin moni ammunnan harrastaja ja alalla töitä tekevä on syyttänyt poliittisia päättäjiä sekä yleistä mielipidettä välineeseen fokusoinnista. “Miksi lainsäätäjät ja media kiinnittävät kaiken huomionsa itse välineeseen eikä sen käyttäjään?” Tämä on täysin perusteltu argumentti ja onkin aivan järjetöntä, että aseesta, välineestä, yritetään tehdä syntipukki ihmisten tekoihin. Mutta miksi nämä samat harrastajat sitten itse itse sortuvat samaan syyttäessään aseen vaikeaa saatavuutta harrastamisen aloittamisen “mahdottomuudesta”? Voiko oikeasti olla niin, että satojen, parhaimmillaan jopa tuhansien, harrastajien seuroista ei löydy muutamaa aktiivia, jotka järjestäisivät vaikka kerran kuussa “avoimet ovet” -harrastustapahtuman. Tapahtuman, jossa täysin aloittelijat ja muut omaa asetta omistamattomat voisivat käydä harjoittelemassa ja tutustumassa lajiin. Tämä ei vaadi sen enempää kuin muutaman aseen, muutaman valvojan sekä vähän viitseliäisyyttä. Esimerkiksi lajimme luvatussa maassa, Yhdysvalloissa, järjestetään säännöllisesti ns. Scholastic Steel Challenge -kilpailuja, joissa pääasiassa juniorit ja opiskelijat voivat tulla kokeilemaan Steel Challenge -ammuntaa laina-aseilla. Miksi me emme voisi tehdä samoin? Oman käsiaseen hankkiminen vaatii 10 harjoituskertaa kahden vuoden ajalle. Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että joka toinen kuukausi järjestettävä avoin ampumaratapäivä mahdollistaisi jo lajin aloittamisen ja ajan mittaan oman aseen hankkimisen. Seuroille ja yksittäisille harrastajille sysätty vastuu ei todellakaan ole oikeudenmukaista, mutta sen kanssa on vain opittava elämään.

Perusharrastaja Harri

Jokainen ammunnan harrastaja on harrastuksemme suurlähettiläs. Hän on omalle lähipiirilleen ensimmäinen kosketuspinta lajiimme. Ammunnasta puhuttaessa hän on ensimmäinen ajatus, joka tulee mieleen. Ja tämä on suhteellisen suuri vastuu. Meidän tulee harrastajina antaa ammunnasta mahdollisimman realistinen ja kiihkoton kuva kanssaihmisille. Se on vain harrastus muiden joukossa vaikka se jonain muuna nykypäivänä saatetaan nähdäkin. Käyttäytykää siten kuin haluaisitte lajimme nähtävän. Koska kun ihmiset näkevät sinut, he näkevät lajimme!

Lopetus

Halusimme sitä tai emme niin harrastuksemme on tuote. Ja se tuote meidän on kyettävä myymään uusille harrastajille. Tai vaihtoehtoisesti voimme vain rauhassa odotella harrastuksemme katoamista, oli lainsäädäntö tai poliittinen ilmapiiri mikä hyvänsä!

 

Hemmo Päiveröinen

Kirjoittaja on Armoria Training Centren toiminnanjohtaja, viestintätieteilijä sekä intohimoinen ammunnan harrastaja.